Historia
Valtioneuvoston kanslian juuret ulottuvat kahden vuosisadan takaisiin tapahtumiin. Vuonna 1809 Suomi sai autonomisen aseman osana Venäjää ja keskushallintoelimeksi perustettiin hallituskonselji, jonka nimi muutettiin myöhemmin senaatiksi.
Valtioneuvoston kanslian historia kytkeytyy pääministerin aseman kehittymiseen. Pääministeri peri muodollisen asemansa senaatin talousosaston varapuheenjohtajalta, joka vuoden 1892 senaatin ohjesäännössä sai johdettavakseen oman kanslian.
Senaatin talousosaston kanslian tehtävät liittyivät asiakirjojen kirjaamiseen, senaatin ohjesääntöön, asetuskokoelmaan, senaatin kirjapainoon ja käännöstoimintaan. Talousosaston varapuheenjohtaja ei vastannut mistään politiikan sisällöllistä lohkoista.
Vuonna 1918 senaatin talousosaston kanslian nimi muutettiin valtioneuvoston kansliaksi. Ministeriöön rinnastettavan yksikön rakenne, virkanimikkeet ja henkilöstömäärä pysyivät ennallaan. Kanslian tehtävät kohdistuivat koko valtioneuvostoon eikä pääministeriin.
Koska ministeriöt ovat olleet suuriruhtinaskunnan perinteen mukaisesti varsin itsenäisiä, ministereiden yläpuolelle ei hyväksytty vahvaa pääministeriä eikä pääministerin virastoa. Hallitusmuodon mukaan pääministeri jäi aluksi vahvaksi muodostetun presidentti-instituution varjoon. Siten pääministerin aseman vahvistuminen 1990-luvulla on vahvistanut myös kanslian asemaa.
Yksiköitä valtakunnansuunnitteluun
Itsenäistymisen jälkeen kanslia jakautui kahteen yksikköön, kirjaajankonttoriin ja käännöstoimistoon. Niiden alaisuuteen kuuluivat valtioneuvoston julkaisuvarasto, oma kirjapaino, eduskunnan kirjasto, virallinen lehti ja tilastollinen päätoimisto, joka siirrettiin 1950-luvulla valtiovarainministeriön alaisuuteen.
Valtioneuvoston organisaatioon on ajoittain kuulunut myös eräitä erillisiä laitoksia. Vuonna 1918 kansliaan perustettiin erillinen ulkoasiainkanslia. Sotavuosina vuonna 1939 perustettiin valtioneuvoston tiedotuskeskus. Vuonna 1945 tiedotuskeskus siirrettiin sisäasiainministeriöön, jossa siitä tehtiin väliaikainen tiedotustoiminnan tarkastusosasto. Se lakkautettiin 1947.
Valtioneuvoston kanslian alaisuuteen perustettiin vuonna 1953 erityinen valtakunnansuunnittelukomitea, sen työtä jatkamaan vuonna 1958 valtakunnansuunnittelutoimisto ja sen seuraajaksi valtakunnansuunnitteluneuvosto. Erityisen suunnitteluosaston perustaminen 1973 lakkautti valtakunnansuunnittelutoimiston. Valtioneuvoston kanslian alaisuuteen perustettiin 1950-luvun alkupuolella myös talousneuvosto ja sen sihteeristö.
Hovineuvos ja muu henkilöstö
Alunperin valtioneuvoston kanslia oli henkilöstöltään pieni ja 1920-luvulla sitä supistettiin edelleen. Vuoteen 1963 mennessä kansliassa oli esittelevän virkamiehen lisäksi vain välttämätön toimistohenkilökunta, 10-20 virkamiestä. Hallituksen johtaminen perustui pitkälti pääministerin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Vuonna 1926 palkattiin ensimmäinen pääministeriä avustava virkamies, pääministerin sihteeri, jolla oli komea hovineuvoksen arvonimi.
Itsenäisyyden ajan alkuvuosista lähtien toimineen pääministerin poliittisen sihteerin lisäksi valtioneuvoston kanslian alaisuuteen alettiin vuodesta 1972 lähtien nimittää poliittisia sihteereitä myös muita ministereitä varten. Nykyisin heidän nimikkeensä on ministerin erityisavustaja. Kanslian henkilömäärä alkoi kasvaa 1960-luvulla. Nykyisin vakituisia työntekijöitä on noin 200.
Kansliaa johtavan virkamiehen nimike vaihteli aluksi esittelijäsihteerin, hallitussihteerin ja hallitusneuvoksen välillä. Vuonna 1963 perustettiin päätoiminen ja pysyvä kansliapäällikön virka. Virka vakinaistettiin muista ministeriöistä ensimmäisenä valtioneuvoston kansliassa, jonka kansliapäälliköksi nimitettiin vuonna 1963 Aarne Nuorvala.
Vuonna 1990 valtioneuvoston kanslian kansliapäällikön paikalle nimitettiin ensimmäisen kerran poliittinen valtiosihteeri, joka vaihtuu pääministerin mukana. Kansliapäällikön aikaisemmat tehtävät jaettiin hänen ja samaan aikaan perustetun alivaltiosihteerin viran kesken. Valtiosihteeri avustaa pääministeriä poliittisen prosessin johdossa, alivaltiosihteeri johtaa valtioneuvoston kanslian hallintoa.